valo herättää mut. joskus lomapäivät on tosi raskaita. sitä luulis, että on aivan ihanaa kun saa jäädä tuuren viereen nukkumaan ja olla tekemättä paljon mitään. väärin. mä hypin seinille ja tiskaan kaksi kertaa tunnin sisällä ja kiehun sisäisesti kun ensin tuure nukkuu pitkään ja sitten vielä menee aamupalan jälkeen (siis noin kello 14) vielä päiväunille. aargh. ja sitten kun se viimeinki pääsee ylös sen mutsi soittaa. (näitä soittoja tulee noin kaksi jopa kolme päivässä...) ja sitten puhutaan ja puhutaan. ja sitten istutaan paskalla ainakin puoli tuntia ja sitten mennään puolen tunnin suihkuun. ja mitä mä teen sillä välin? odotan. mä vaan odotan ja yritän hillitä itseäni. joko istun koneella ja katson kymmenen kertaa, että jos olis vaikka tullu sähköpostia tai sitten mä viikkaan lakanoita, jotka eivät kuitenkaan mahdu lipaston liian pieniin laatikoihin.
kello on 14:46. herran aamusuihku on nyt päättynyt. onkohan seuraavaksi vuorossa uuvuttavan seisomisen rasittaman miehen toiset päiväunet? vai soittaako jo äiti taas?