Jotain on tapahtumassa. Enkä mä oikein tiedä mitä se on. Mä katsoin tänään itteeni ohimennen peilistä ja katsoin oikein kunnolla silmiin ja mua katsoi takas jotenki vieras ihminen. Tai tuttu. En tiedä. Musta tuntui, että mä en oo pitkään aikaan katsonu itseäni sillä tavalla silmiin ja mä jotenkin oletin näyttäväni erilaiselta. Ja mulla tuli jotenkin vakava olo. Vaikka mä näytin vieraalta musta tuntui, että mä pitkästä aikaa näin itseni. Ja siksi kai näytin vieraalta kun en vaan enää muistanut miltä näytän. Ja jotenkin mä osaan yhtäkkiä keskittyä. Kun katsoin elokuvaa niin mä keskityin, eikä mun ajatukset harhaillu. Ja mä kuulin ulkona ku linnut lauloi. Kuulin jotenkin tosi hyvin; niitä lauloi vaikka kuinka monta ja mä pystyin keskittymään sekä yhteen ääneen kerralla että siihen kokonaisuuteen.
Olin Eemelin kanssa kävelyllä ja käveltiin Hovioikeudenpuistikko kolmosen ohi jossa mä ennen asuin. Ja mua jotenki kauhistutti kun mä en oikeen muista siitä ajasta mitään, vaikka siitä on vasta muutama vuosi. Se talo näytti ihan vieraalta ja mä en kerta kaikkiaan muistanu kertaakaan vieneeni roskia siellä asuessani. Tottakai olen vieny roskia mutta en vaan muista yhtään siitä mitään. Mä muistan, ettäs seillä oli kellarissa kerran kuollu lintu ja mä muistan, että takaovi teki sellaisen tietynlaisen tukahdetun pamauksen kun se meni kiinni. Ja mä muistan, että aina kun mä imuroin siellä niin ruma muovinen lattia nousi ylös reunoista. Ja siellä oli ihana kylpyamme ja niin pieni vessa. Olikohan mulla seilä koskaan maha kipeä? Nukuinko mä päiväunia? Teinkö mä ruokaa? En mä muista. Mä olin varmasti tosi köyhä, mutta en mä muista mitään siitä. Millaisia kenkiä mä silloin pidin? Varmaan superstareja? Kun mä vaalensin tukkaa niin missä mä istuin odottamassa, että se aine vaikuttaa? Olinko mä sama Salla? Pidinkö mä itsestäni? En mä muista.
Jotain on tapahtumassa mutta mä en oikeen tiedä mitä. Se ei ole mitään suurta, mutta se on jotain. Onko se vaan kevät?

Kotona taas. Kun lähdin Venetsiasta piti taas vähän itkeä kun tuntui haikealta ja siltä kun taas sydämestä napattais pieni pala pois. Ja tänään Prismassa kun näin tympeitä suomalaisia läskinaamoja niin tuli taas itku. Mutta on ihanaa olla kotona Eemelin ja Aapelin ja Irmelin luona. Viiru lähti maailmalle jo ja toivon sen voivan hyvin. On ihana myös nähdä Lauraa ja Jasua ja Ilaria ja Roopea ja mammaa tietenki kans. Mutta jotenki surullinen olo. Kaipaus ja haikeus. Ja alkavan arjen häämöttävä ahdistus. Eikä Tuure ole kotona vaikka haluisin olla sen kans. Huomenna on Ilarin kaverisynttärit ja maanantaina sukulaissynttärit ja mutpa on kutsuttu molemmille. :)

Hei elikkàs Ciao! Tànààn pààtin olla perusturisti ja kàydà ihan oikeasti katsomassa myòs nàhtàvyykisà, koska yleensà tapani tutustua Venetsiaan on ollut vain harhailla pààttòmàsti ilman karttaa ja katsoa mihin joudun. Ja se onkin ollut todella hyvà tapa! Aina on lòytynyt uusia kujia ja campoja.

Suuntasin matkani kohti Museo Fortunya joka sijaitsee San Marcon sestieressà eli kaupunginosassa, koska matkaoppaassa luvattiin, ettà siellà olisi esim vanhoja venetsialaisia pukuja. Otin Vaporeton ja vaikka ostinkin lipun, en ehtinyt leimata sità, vaan pààdyin matkustamaan jàniksenà (tai siis kaniinina kuten Tuurelle selitin innoissani puhelimessa!). Jàin pois San Angelon pysàkillà ja olin Venetsian osassa, jossa en ollut ennen kàynytkààn. Se oli rauhallinen ja kaunis. Kiersin pientà Campo San Benetoa ympàri varmaan viisi kertaa, ennen kuin lòysin Museo Fortunyn, joka oli ovelasti piilotettu yhdelle sisàpihalle. Mut voi harmi, se olikin suljettu!

Pààtin, et no mà meen sitte kàymààn Fondaco dei Turchissa, eli luonnontieteellisessà museossa. Se sijaitsee Santa Crocen kaupunginoassa ja menin sinne myòs Vaporetolla, koska piti siis ylittàà Canal Grande. Sitten kun mà lòysin sen niin meinasin vaipua aivan epàtoivoon, kun vaikutti siltà ettà sekin olis kiinni kun siellà oli ovi lukossa. Mutta siellà pitikin vaan koputtaa oveen niin pààsi sisààn ja ihan ilmaiseksi. Mutta koska on viimeksi kàynyt Wienissà luonnontieteellisessà museossa niin toi oli kyllà aika nolo museo! Siellà oli yksi akvaario ja yksi dinosauruksen luranko ja yksi jonku muinaisen megakokoisen alligaattorin luuranko. Eikà edes saanu ottaa kuvia. Oli se akvaario kyllà ihan makee kun siellà oli rapuja ja merisiilejà (piikikkàità palleroita) ja merimakkaroita (outoja pòtkylòità) ja toki ne luurangotki oli makeet, mut mulla meni siel joku 10 minuuttia ja olin valmis. :)

Sit katoin matkakirjasta, ettà siinà ihan làhekkà on sellainen paikka kuin Ca' Mocenigo. Ca on lyhenne sanasta casa. Joskus muinoin hassutelija/vauvailija doget kielsi muita sanomasta niiden megahienoja taloja palazzoiksi ku niden mielestà ainaostaan dogejen palatsi oli oikea palazzo ja muut oli vaan ca ei siis edes casa. :) No joka tapauksessa nàà Mocenigot oli yksi Venetsian vanhimmista ja mahtavimmista suvuista. Se perhe/suku tuotti seitsemàn dogea. Ja siis niden himassa mà kàvin. Se talo on rakennettu 1600-luvulla. Sisààn maksoi vain 4 euroa ja mun lisàksi siellà oli vain muutama ihminen. Siellà oli aivan mahtavia huoneita ja kaikkien huoneiden katot ja seinàt oli tàynnà maalauksia ja tauluja. Jopa perheen pikkuisesta pinserin nàkòisestà koirasta oli tehty muotokuva! Ja siellà oli vanhoja huonekaluja ja pukuja. Ihan mielettòmià kàsinkirjailtuja pukuja! Mutta ennen ihmiset on varmasti ollu lyhyempià kun ne oli niin pienià ne puvut. Silti huoneiden korkeus oli todella huima!

Sen jàlkeen kàvin veilà yhdessà kauniissa kirkossa, jonka nimi oli San Stae. Se on kirkko samannimisen Vaporetto pysàkin edessà ja siis Canal Granden reunalla. Sinne ei maksanut mitààn sisààn. Sen on entistànyt Pro Venetsia -sààtiò vuosina 1977-1978. Matkakirjassa lukee hassu yksityiskohta, ettà siellà kirkossa olis ollu (en kyllà nàhny) jonku Antonio Foscarinin muotokuva. Tàà kaveri mestattiin maanpetturuudesta 1622, mutta armahdettiin 1623.!

Sitten vaan istuin hetken sen San Staen kirkon edessà ja nautin kauniista ilmasta ja tuulesta joka kàvi. Sitten otin taas Vaporeton ja ajoin San Marcolle ja kàvelin sieltà Castelloon ja menin syòmààn melko fiiniin ristoranteen. Tilasin mustekalaa ja se oli sit hei mustaa! :) Mustekalan palat oli pikimustassa kstikkeessa ja reunoilla oli polentakakut. Vaikka se oli tosi kummalisen nàkòstà niin kyllà se vaan oli todella hyvàà! Oon syòny mustekalaa nyt erilailla laitettuna joka pàivà. Se on mun uus feivoritti. Sit làhin kàveleen hotellille pàin, mutta matkalla ostin kaksi kertaa kaksi palloiset jààtelòt. Ekaks jogurtti ja sitruuna ja sitte pistaasi ja banaani. Eilen sòin myòs kookos. Ne on kaikki tosi hyvià ja mietenki, et pakko syòdà lisàà kun en ole vielà osannu pààttàà et mikà maku on paras. ;)Sitte tulin hotellille ja vetàsin muutaman tunnin tupluurit. Nyt ajattelin làhteà taas harhailemaan ja varmaan haukkaan jotain pientà sitten jossain vaiheessa. Enkà ole vielà nyt kertaakaan juonu mun lempidrinkkià bellinià. Asia tàytynee korjata ensitilassa. :)

Hei! Terveisia Italiasta! Taalla on joku 20 astetta ollu lamminta tanaan paivalla ja vielakin on ihanan lammin mutta alkaa sopivasti viilenemaan. Taalla on niiiiiin kaunista, tietenkin. Ja pari kertaa on tullut kyyneleet silmiin kun oikein on vetanyt sieluunsa tata ihmeellista paikkaa. Ei tallasia paikkoja varmasti edes oikeasti ole olemassa. Kurjaa vaan ku jo Suomessa 5 paivaa sitten alkanut lieva mahatauti on vielakin paalla ja pienta lampoa. Mutta olen ihan hyvalla mielella ja nautin. Ja nythan olen lomalla joten saan myos nukkua ja maata. Ja ihanaa taalla ei ole ollut niin paljon allottavia Amerikkalaisia turisteja jotka on aina negatiivisia. On niitakin kylla ollu. Ihan oikeasti jokainen amerikalaisella rumalla murteella sanottu lause jonka oon kuullu on ollu jollain tavalla negatiivinen. Painuisivat nyt perseeseen. Tarvi tanne tulla. Ja oon menny hukkaan nyt jo ainakin 5 kertaa ja loytany uusia paikkoja. IHANAA! :)