Kotona taas. Kun lähdin Venetsiasta piti taas vähän itkeä kun tuntui haikealta ja siltä kun taas sydämestä napattais pieni pala pois. Ja tänään Prismassa kun näin tympeitä suomalaisia läskinaamoja niin tuli taas itku. Mutta on ihanaa olla kotona Eemelin ja Aapelin ja Irmelin luona. Viiru lähti maailmalle jo ja toivon sen voivan hyvin. On ihana myös nähdä Lauraa ja Jasua ja Ilaria ja Roopea ja mammaa tietenki kans. Mutta jotenki surullinen olo. Kaipaus ja haikeus. Ja alkavan arjen häämöttävä ahdistus. Eikä Tuure ole kotona vaikka haluisin olla sen kans. Huomenna on Ilarin kaverisynttärit ja maanantaina sukulaissynttärit ja mutpa on kutsuttu molemmille. :)