Arvatkaa, kuka on palannut elämääni? KYLLÄ! Viiru -siili! Se oli taas herännyt liian aikaisin talvihorroksesta, koska siililiinithän kuuluis herätä vasta joskus toukokuussa kun öisin ei ole enää pakkasta. Kun tänään tulin töistä ja kiersin Eemelin kanssa korttelin niin siinähän se tuttu kaveri kökötti meidän portin luona. Aivan ku se olis oikeesti odottanu mua. Ja se ei pelästyny eikä mitää ja mä vaan hihkasin et "Hei Viiru!!". Mä otin sen heti sisälle koska vielä on liaan kylmä Viirulaiselle. Se ei oikeen arastellu eikä mitään, aivan ku se ihan oikeesti muistais mut ja kyllä se varmasti muistaakin. Jostain oon lukenu, että siilit on oikeesti aika viisaita ja niillä on hyvä muisti. No nyt se siis asuu meillä taas toukokuuhun saakka. Se saa taas päivät nukkua ja yöt juosta ympäri vessaa. Mua vähän itketti kun mä löysin sen ku mä en loppukesästä enää nähny sitä, kun lopetin sen ruokkimisenkin melkeen kokonaan kun naapurin tätikin (eli Asterix -kissan äiti) ruokki sitä kans ja se alkoi näyttää jo aika pullealta. Ja mua sitten on hieman huolestuttanu, että mitä sille kuuluu ja onko se pärjänny elämässä. Mutta hyvinvoivalta se näytti. Ja siis olen 100% varma, että se on Viiru, koska sillä on vasemman "käden" "keskisormen" kynsi ainoa joka on väritön kun muut on mustia. Eli salettiin sama sälli. Mä olen niin iloinen kun se on taas täällä. Mä siitä tykkään vaikka se ei mikään kesy olekaan. Se on hieno siili. Paras varmasti.