Me olimma kuulkaa tänään mustikkametsällä Lauran kanssa. Ja tässä on juurikin parhaillaan mustikkasiirapin teko meneillään. Kyllä kyllä, tarmokkain mielin kävimme Lauran kanssa aamulla ostamassa iiiiisot ämpärin, jotta saisimme metsän antimet talteen (tuata katalaa talvia varten). Ja sitten ajoimme muorin ja vaarin mökille mufftikkametsään kerään mufftikkaa. Tunti siinä kun oltiin kykitty ja hyttyset oli purru (vaan kyllä mua) joku sata kertaa, vertailtiin sankoja, niin ei kumpikaan ollu saanu ees pohjaa peittoon! :D Mut sit me vaan kerättiin ja kerättiin ja kyllä me loppujen lopuks saatiin kerättyä pari litraa kumpikin.
Ruoho oli muuten luonnollisesti vehreämpää aidan toisella puolella, eli naapurin tontilla, uhkaavan lähellä naapurin mökkiä. Miten siellä olikana suuria ihania mustikoita varvut notkuen! Kepeästi kuin kiinalainen kommando (ai siis ninja vai?) pujahdin sinne varkaisiin. Onneksi ehdin kerätä kylliksi ennen kuin vihainen miehen ääni huusi jotain. Jos olisin ollut vammainen kommunistisen työväenluokan marimekkopaitainen ja unikkohuivipäinen kumppariämmä, olisin varmasti nostanut ihan taistolaisena nyrkin ilman ja ulissut pontevasti jokamiehen oikeuksista ja muusta. Mutta. Sen sijaan purskahdin nauruun ja luikin niin sanotusti vittuun sieltä. Saalis mukanani! Jes!
Tänään on myös isin 57 vuotispäivä. Laura leipoi isille mustikkapiirakkaa ja me mentiin sitä vielä illalla syömään sitä mamin ja isin luo. Eemeli siitä ehti tietenkin napata palan ennen kuin kukaan ehti tehdä mitään. Niin luonnollista.
Isi on ihana ja se oli tänään iloinen.
Ja mulla on siniset sormet ja biljuuna hyttysenpuremaa, esim. otsassa ja perseessä. Niska myös on jumissa, mutta tulipahan poimittua! :)