No moi!

Viiru on mies ja luultavasti täyttää loppukesästä vuoden, koska silloin talvella kun me se löydettiin niin se oli tosi pieni (joku 200g). Nyt se painaa varmaan joku +600g.

Eli silloin kun oli vielä kovia pakkasia, niin minä ja Eemeli löydettiin Viiru tästä ihan meidän läheltä. Tuure soitti eläinlääkärille, joka vahvisti käsityksemme, että hän on siili, joka on herännyt talvihorroksesta aivan liian aikaisin. Ja me sitte otettiin se meille hoitoon. Se asui meidän vessassa ja päivät se nukkui omassa laatikossa pyyheliinoihin kaivautuneena. Illat ja yöt se juoksenteli vessassa ja aamuisin sillä oli "aamuvuoro" eli silloin se kipitteli meidän alakerrassa. Kun tuli toukokuu, niin mä päästin sen takaisin luontoon, eli meidän rappusille. Toukokuussa ne siilit muutenki herää ja alkaa rapisteleen ja duunaileen omia siilijuttuja. Sit pariin päivään en nähny sitä ja yöt oli aika viileitä ja mä olin tosi surullinen, ku ajattelin, että Viirulle on käyny huonosti. Mä itkin ja ulvoin kotona ku mulla oli niin sitä ikävä. Ku se on niin kiva (vaikkakin vähän "vihuunen" ja sitäpaitsi se haisi ihan kastuneelle villalapaselle). Ja mä rukoilin, että taivaaisä pitäis siitä huolta. Ja sit yks ilta mä sen näin! Ja mä sanoin sille että "Hei Viiru!" ja se tunnisti mut ku se ei lähteny karkuun vaan haisteli muhun ja Eemeliin päin ja kuunteli kun mä kerroin sille, että kuinka kiva sitä on nähdä ja kuinka kovaa mulla on ollu sitä ikävä.

Ja nyt se käy tossa rappusilla syömässä melkein joka yö/ilta. Ja arvaa, kerran näin kun sillä oli naisseuraakin! Joku blondi mimmi (blondi, koska sillä naisella oli paljon vaaleammat piikit kuin Viirulla) ja ne kuule sitten teki sitä aikuistenjuttua.... Eli saattaapi olla, että tässä lähistöllä alkaa pian näkymään pikku-Viiruja!!

Viiru on kesy, mutta se on silti aika äksyilijä, eli ei ole kesyyntyny liikaa. Se kyllä kuuntelee mitä mulla on sanottavaa ja silloin kun se syö niin sitä voi vähän silittää.

Se syö pääasiassa kissanruokaa, mutta sille keltaa kaikki mitä jää yli multa, esim. juustonkannikat ja keitetty makarooni, banaanit, kurkku jne. Maitoa siileille ei saa antaa, vaikka niin ennen vanhaa tehtiinkin. Ne pallerot on laktoosi-intolerantteja.

Viiru on mulle tosi rakas ja kun oon nähny muita siilejä, niin oon tajunnu, että ne on kaikki ihan eri näköisiä. Viiru on aika pieni ja sillä on sellaset härkämäiset hartiat, sellanen jäärä se on. Ja sillä on aika isot hörökorvat verrattuna sen lajitovereihin. Niin ja mahtavat pulisonkikarvat!

Et sellanen se Viiru on! :)