Niinhän siinä sitten kävi, että Irmeli alkoi odottamaan lisää vauvoja hetipian ensimmäisen poikueen jälkeen. Irmeli oli kyllä omassa häkissä, mutta Irmeli ei arvostanut yksinolemista ollenkaan vaan alkoi syömälakkoon. Se vaan kökötti häkissään ja kun sitä otti syliin se oli vaan ihan löysä. Pelästyin ja laitoin sen Aapelin kanssa. Ja heti Irmeli olikin taas oma itsensä, iloinen ja purisi. No, enhän mä sitä sitten yksin pitäny. Ja nyt on meillä kolme pikkuista pikkumarsua! Ne on täysin naurettavan näköisiä. Ihan minikokoisia ja kaikilla samallainen dorka jakaus (cresti) kuin Aapelilla. Kaikki pikkujätkiä. Kaksi mustaa ja yksi Aapeli-wanna-be. Ne on pienempiä kuin edelliset kaksi, mutta ei yhtään surkeampia, ehkä jopa reippaampia. Ja niin ihania ja iloatuottavia.

Mutta nyt Aapelilla on myös pallinpoistoaika varattuna, joten enää ei pitäisi pikkuviinereitä syntyä. Se on vähän harmi, mutta tähän on hyvä poikiminen lopettaa kun kaikki on mennyt niin hienosti.