tiistaina, marraskuuta 07, 2006

Havahtumisia marraskuussa

7:00 kello soi ekan kerran. painan torkkua.
7:06 torkku soi.
...
8:30 havahdun. on tullut nukuttua ja voi helvetti ku kello on jo taas paljon. siinä meni taas ne aamutunnit jotka olis voinu käyttää työtekoon tai vaikka tiskaamiseen.
8:35 vesi kiehumaan ja pikakahvit mukiin. aina aamulla sama muki, jossa on kissan ja koirannaamoja. se on hyvä muki se.
... vessassa hyppäämistä, kuppi kahvia, kaksi tai kolme tupakkaa, Eemelin ulkoilutus, sohvalla kököttämistä, käsivarsien raapimista, kellon vilkuilua, pää täynnä asioita jotka pitäisi tänään muistaan. ahdistuksia. puhelimen vilkaisuja.
10:05 kyyti Jasulta ja Tuurelta töihin. Kahvilasta sämpylä ja kaakao.
...Voi vittu tuolla on tettiläinen. Ja toinen, jolla on likaiset housut ja joku saatanan huppu. Myöhemmin niitä tulee vielä kaksi lisää, jotka ei luojan kiitos puhu. Mä en jaksa tettiläisiä. Mitä pahaa mä olen tehnyt että mun pitää niitä sietää. Ai niin joo... Mitähän.
11:00 Lähetän tettiläiset syömään.
12:00 Tettiläiset tulee syömästä
12:05 lähetän tettiläiset kotiin eikä ne perkeleet meinaa lähteä. Ulos täältä saatana! Antakaa mun olla. Kauanpa mä jaksoin. Mä haluan olla yksin. No, asiakkaat saa tulla, mut ne vois olla kivoja ja nopeita, jooko.
...Työt alkaa, kun kokoajan joku ei yritä muodostaa yhteyttä tai kiintyä. Mä voin tehdä hommia ilman keskeytystä.
... Puhelimen vilkuilua. Kellon vilkuilua. Ylipaljon töitä. Onneksi. Aika menee nopeasti ja ajatus on muualla.
16:00 Alan tehdä lähtöä töistä. Oasis odottaa. Töitä siellä, netti taas katki. Kauppa alhaalla. Saatanan koko maailman tietokonenörtit ja muut hammaspeikot.
17:30 Italian tunti äitin kanssa. Läksyjä ei ole tehty, mutta lunttaan tyylikkään avoimesti ja taisin oppia jotain. Nääh, en muista, mutta kirjoitin sen kyllä ylös. Dai dai! On ainakin hopi hopi italiaksi.
19:00 Ruotsintunti. Hyppään sujuvasti mukaan ja handlaan säkällä homman. Ruotsi on yllättävän hyvä kieli.
20:50 Kauppaan ostaan herkkuja. Vaaleaa leipää ja italialaisia leikkeleitä; ilmakuivattua kinkkua ja meetwurstia. Ja unelmatorttua. Nyt tarvin hyvää. Olen raukka pieni vilkuilija. Odottavan aika on pitkä ja tyhjä. Odottajan sydän on ontto ja silti raskas. Raks raks, ai. Se sattui.
21:10 Luuttuan lattiaa ja lämmitän eilistä spaghettia vaikka Täydelliset Naiset on jo alkanu. Eemeli oli juhlinut glögillä ja punaviinillä. Harmi, mulle olisi maistunut lasillinen. Jälkimmästä.
21:20 Täydelliset naiset ja ruokaa ja lääkettä. Ja tossut ja viltti ja jälkiruokatorttu ja puhelin ihan vieressä.
... ja sitten vielä töidentekoa ja näpyttelyä sängyssä ja nyt kello on mitä on ja unen olisi aika tulla. Mitä muuta tulee. Ja hei koska?

lauantaina, marraskuuta 04, 2006

Jeff tietää miltä musta tuntuu. Sing it Buckley!

baby i've been here before
i've seen this room and i've walked this floor
i used to live alone before i knew you
i've seen your flag on the marble arch
but love is not a victory march
it's a cold and it's a broken hallelujah

torstaina, lokakuuta 26, 2006



Mä sain sellaisen pöhkön ketjuviestin kännykkään, joka piti lähettää eteenpäin ja pyytää ystäviä kuvailemaan mua yhdellä sanalla.

Tässä tuloksia:
Babu, Ihastuttava, Nokkela, Ilopilleri, Eläinrakas ja Tietokonenörtti.

Jep jep.

Leivon muuten myös muffinsseja.

torstaina, elokuuta 24, 2006

Vittumaisia asioita:
1. Sähköposti tai soittopyyntö, johon ei vastata.
2. Sanonta "ei sais valittaa" kun on vaan niin kuuma että voi pahoin. Miksei saa?
3. Sanonta "se on kirjana parempi" kun puhutaan elokuvasta. Voi kuinka omaperäisen tekoälykästä.
4. Kun sanotaan, että "mä en katso tollasta kaupallista paskaa". Harry Potter hei saattaa olla sitä kaupallista paskaa myös sen takia, että pari muutakin ihmistä on ajatellu, et se on tosi hyvä. Yhtä hyvin vois sanoa "mä en katso suosittuja, hyviä elokuvia/lue kirjoja".
5. Kun kolmikymppinen aikuinen mies sanoo, että se ei ole valmis isäksi, kun on "itsekin vielä lapsi". Siis ai onko se jotenki esim. kehitysvammanen vai mihin se kehitys on pysähtyny? Kolmekymppiset lapset vois kärrää vaikka sirkukseen/hoitolaitokseen/sairaalaan.
6. Allergisen jotka mainostaa omaa asiaansa niinku se olis jotenki hienoo kun ei voi syödä vaikka sipulia tai juoda kahvia. Voi miten hienoa, kun sua närästää toi sipuli. Eiköhän kerrota se tarina taas tässäkin juhlassa, ihan kertauksen vuoksi.
7. Kissaihminen/koiraihminen vastakkainasettelu. Ai onko ne jotain puolueita tai joukkueita? Choose your side.
8. Koiria ei saa pitää irti kato ku joku onneton 1:1000000000 saattaa niitä pelätä. Mäki pelkään idiootteja, mut silti vaan niitäki näkyy olevan tosi paljo lenkkipoluilla ja katukuvassa.
Miten musta aivan tuntuu, että maailma on aivan kummallinen paikka ja outo ja epäreilu. Vaikka olis kiva ja ahkera ja yrittäis itte hoitaa asiansa tyylikkäästi niin jotenki tuntuu, että vaan muut ei osaakaan. Jotain sovitaan, sit vaan ollaan ihan et hys hys ja oho, asia onkin muuttunut täysin. Ei hommat toimi. Sit kun hyvää hyvyyttään tekee jotain juttuja ja suoranaisesti tekee palveluksia toiselle, niin sitte vaan joutuukin välikäteen tai johki god damn ristituleen ja yhtäkkiä koko maailma onkin taas ihan vittumainen. Ja kun aikuiset ihmiset tinttailee niinku jotku teinit ja puhutaan toista ja tehdään toista. Mä en ymmärrä mitä se sellanen on. En suostu ite oleen sellanen vaikka olis muka hyvä olla vähä kova. That equals to 'dorka', you know. Ja dorkailla ei sovi, niin se vaan on kuulkaa. If for kindness you substitute blindness, please, oh please, open you eyes for the love of God!!

sunnuntaina, elokuuta 06, 2006



Me saatiin Eemelin kanssa täksi viikonlopuksi odotettu ja ihana vieras: Tuure!



Me ei olla vähään aikaan nähty ja viime kertakin oli jotenki huono kerta kun tapahtu vaan kaikkee ei niin kivaa. Tai jotenki oli vaan nihkeetä ja nuihkeeta silloin. Mut tänä viikonloppuna ei! Nyt oli tosi tosi kivaa! :)

Mä olin laittautunu hienoksikin Tuurea varten, olin esim laittanut uutta vaaleanpunaista kynsilakkaa...



Lauantaina ei kyllä meinattu millään päästä saaristoristeilylle ku me missattiin kaksi lähtöä, mut klo 16 lähtöön sit päästiin nipin napin, vaikka oltiinkin ajoissa. Me mentiin tällä Jannen Saluunaan. Se on menomatkalla hieno maisemareitti ja siellä paikan päällä saa sairaan hyvää lohikeittoa!

Ja siellä perillä oli ihana yli-iso koira! En kyllä tiedä sen nimee, mut se on kai sellanen espanjan mastiffi?



Siellä oli aikaa tsillata ja tässä on kuva kun istuskelen siellä Jannen Saluunan pihalla.



Illalla Sami soitti ja pyysi meitä ajelulle tällä.



Oli ihan hyvä kyyti kyllä.

Tänään oltiin maatalousnäyttelyssä, mutta mulla ei ole sieltä vielä kuvia, mutta voin kertoa, että siellä oli kaikkee kivaa, esim. lampaita, sonneja, sikoja, possuja ja heppoja ja kaikkee!! Ihania!

Tuure lähti takaisin kotiin. Ja huomenna alkaa sitte taas arki.

maanantaina, heinäkuuta 31, 2006

Jos unta voisi pullottaa ja myydä, olisin hyvin rikas. Mulla on kaiken aikaa väsy ja unen pää on niin lähellä koko ajan, että siitä todellakin saa kiinni. Mä voisin mielelläni myydä omaa unta pois ja nukkua itse vaikka vähä vähemmän. Mulla on alkanu tulla alaselkä kipeeksi ylenpalttisesta uinumisesta. Olenkohan mä jotenki sairas? Unitauti? Ja kun se väsymys tulee, se on niin valtaansaottava ja voimakas tunne, että vaikka olisi mikä juttu menossa niin nukkumaan on päästävä ja heti. Mä en jotenki tajua, kuinka joku ei saa unta? Se on aika helppoa. Sen kun menee kippuralle peiton alle ja laittaa silmät kiinni. That's it, no trick to it.

lauantaina, heinäkuuta 29, 2006

1. Olen syntynyt 16.12.1979.
2. Äiti ja Isi olisi halunnu, että olen poika nimeltä Jukka.
3. Siksi sain toiseksi nimeksi Marjukka.
4. Olin tosi kiltti ja aurinkoinen lapsi.
5. Ja vähän hankalampi teini-ikäinen.
6. Esiteininä parasta musiikkia oli punk.
7. Nykyään en ole mikään musiikin suurkuluttaja.
8. Argentiinalainen tango, Elvis ja Beatles on kyllä hyviä.
9. Ja David Bowie.
10. Päiväkodissa olin tosi surkea esikoulutehtävissä.
11. Ala-asteellakaan en ollut kovin hyvä oppilas ja olin villi.
12. Yläaste oli maailman ahdistavinta aikaa vaikka kavereiden kanssa olikin hauskaa.
13. Lukiossa pärjäsin hyvin.
14. Opiskelin Vaasan yliopistossa 1998-2005.
15. Valmistuin toukokuussa 2005 filosofian maisteriksi.
16. En mitenkään häikäisevin arvosanoin, mutta valmistuimpa kuitenkin.
17. Voisin syödä joka päivä pastaa koskaan kyllästymättä siihen.
18. Inhoan perunoiden pesemistä ja jos ostan perunoita, ostan ne valmiiksi pestyinä.
19. Pidän kovasti maidosta.
20. Pidän kovasti punaviinistä, mutta saan siitä usein päänsärkyä.
21. Minulla on luultavasti diagnosoimaton migreeni.
22. Italia on maailman kaunein kieli.
23. Ja Italia on myös suosikkimaani.
24. Pidän italialaisten kyvystä näyttää tunteitaan avoimesti.
25. En ole jalkapallofani, mutta kun Azzurri voitti MM: n niin kiljuin ilosta.
26. Rakastan aurinkokuivattua tomaattia.
27. Pidän kovasti fetasta.
28. Kreikka ei vaikuttanut maana kovin mielenkiintoiselta.
29. En halua koskaan matkustaa Turkkiin enkä Tunisiaan.
30. Osaan kulkea ilman karttaa Venetsiassa.
31. Haluaisin käydä Grönlannissa.
32. Matkustaisin mielummin kylmään kuin tosi kuumaan paikkaan.
33. Kesä ei ole lempi vuodenaikani.
34. Se on syksy.
35. Keväästä pidän vähiten.
36. En mistään hinnasta haluaisi olla lääkäri.
37. Välillä kärsin pahasta vauvakuumeesta.
38. Minulle riittäisi yksikin lapsi, mutta 2 tai 3 olis kans jees.
39. Olen mielummin yksin kuin seurassa.
40. Tunnen hyvin hyvin harvoin oloni yksinäiseksi.
41. Rakastan tilan tuntua ympärilläni.
42. En silti haluaisi asua liian isossa asunnossa.
43. Henry Miller on suosikkikirjailijani.
44. Koska hän suhtautui elämään rennosti ja stressaamatta. Sivustakatsojana.
45. Lihon helposti, mutta laihdun myös melko helposti.
46. Tehokkain laihdutuskeino on sydänsuru.
47. Rakastan ja arvostan omia vanhempiani todella paljon.
48. Isosiskoni Laura on rakkain ihmiseni.
49. Jos pitäisi kuolla Laussun puolesta, en tarvitisi aikaa miettiä.
50. Rakastan siskonpoikiani ihan mielettömästi.
51. Pidän veneilystä kovasti.
52. Vaikka Eemeli on hankala koira, en haluaisi ikinä elää ilman sitä.
53. Lempi eläimeni on siili.
54. En kauheasti välitä kokolihasta.
55. En osaa tehdä kalaruokia.
56. En ole kovin siisti ihminen.
57. Suihkussa käyn joka päivä.
58. Hampaat pesen 3 kertaa päivässä.
59. Tykkään pyykinpesusta.
60. Mutta olen laiska silittämään.
61. Kärsin hyvin hyvin harvoin unettomuudesta.
62. Luen aina jotain kirjaa ja oikeastaan joka päivä.
63. Tykkään ommella ja kutoa.
64. Tulevaisuus on minulle täysin auki tällä hetkellä.
65. Mutta se ei yllättävää kyllä vaivaa minua.
66. Omistan toiminimen nimeltä Ondatra.
67. Katsoin hyvin harvoin telkkaria. En välttämättä edes joka viikko.
68. Luen raamattua silloin tällöin.
69. Voin olla monta tuntia tekemättä yhtään mitään, istua vain paikallani.
70. Se on tavallaan meditointia.
71. Osaan joogan aurinkotervehdyksen.
72. Olen taipuvainen masennukseen.
73. Olen taipuvainen itsetuhoisuuteen.
74. Inhoan keskusteluja politiikasta ja rahasta.
75. Koska ne johtavat usein riitoihin.
76. Vihaan Juhani Tammista tosi paljon, ku se vaan jauhaa paskaa.
77. En yleensä viihdy juhlissa joissa on paljon vieraita ihmisiä, vaikka moni niin luuleekin.
78. Haaveammattini olisi olla majakanvartija.
79. Nauran hokemille.
80. Poltan joskus tupakkaa.
81. Lausun aina Isä meidän -rukouksen ennen lentoa.
82. En ole koskaan laulanut karaokea.
83. Haluaisin olla Tuuren kanssa koko elämäni.
84. Rakastan tuulta ja sadetta.
85. Osaan vähän lumilautailua, mutta en aio enää kokeilla sitä.
86. Hevosen selässä on pelottavaa olla.
87. Olen kerran poikkaissut luuni, solisluun, kun putosin ison ponin selästä.
88. Sain silloin myös aivotärähdyksen.
89. Nauran paljon ja kovaa.
90. Niskani ovat aina vähän kipeät.
91. Muutin pois kotoa 18 -vuotiaana.
92. Olen ollut kerran kihloissa.
93. Pidän edelleen jokaisesta entisestä poikaystävästäni jollain tasolla.
94. Juon siiderin mielummin ilman jäitä.
95. Nukun aina villasukat jalassa.
96. Jopa kesällä.
97. Pidän marjastuksesta ja elokorjuu -jutuista.
98. Halloween on kiva.
99. Omistan kymmeniä kenkäpareja.
100. Pelkään kloveneja, mutta pidän todella paljon sirkuksesta.
101. Riippumatta soittajasta, ajankohdasta ja asiasta, mua ärsyttää aina vähän kun puhelin soi.
Eilen muistui taas mieleen (vaikkei se koskaan varsinaisesti ole unohtunutkaan), että miksi Susanna on mun paras kaveri. No siks vaan ku mä tykkään siitä niin kovaa ja siks ku sen kanssa on kivointa! Se tuli ysin maissa portaille tupakoimaan ja siideröimään ja me sit innostuttiin käymään viel Gringossa. Näin Kaisankin! Sit Mäkkärin kautta kotiin mukana joku supermegaultrajumbomaxituplajuustohampurilais mega-ateria. Söin reippaasti kaikki vaikka ei muka eka meinannu mahtua.

torstaina, heinäkuuta 27, 2006


Me olimma kuulkaa tänään mustikkametsällä Lauran kanssa. Ja tässä on juurikin parhaillaan mustikkasiirapin teko meneillään. Kyllä kyllä, tarmokkain mielin kävimme Lauran kanssa aamulla ostamassa iiiiisot ämpärin, jotta saisimme metsän antimet talteen (tuata katalaa talvia varten). Ja sitten ajoimme muorin ja vaarin mökille mufftikkametsään kerään mufftikkaa. Tunti siinä kun oltiin kykitty ja hyttyset oli purru (vaan kyllä mua) joku sata kertaa, vertailtiin sankoja, niin ei kumpikaan ollu saanu ees pohjaa peittoon! :D Mut sit me vaan kerättiin ja kerättiin ja kyllä me loppujen lopuks saatiin kerättyä pari litraa kumpikin.
Ruoho oli muuten luonnollisesti vehreämpää aidan toisella puolella, eli naapurin tontilla, uhkaavan lähellä naapurin mökkiä. Miten siellä olikana suuria ihania mustikoita varvut notkuen! Kepeästi kuin kiinalainen kommando (ai siis ninja vai?) pujahdin sinne varkaisiin. Onneksi ehdin kerätä kylliksi ennen kuin vihainen miehen ääni huusi jotain. Jos olisin ollut vammainen kommunistisen työväenluokan marimekkopaitainen ja unikkohuivipäinen kumppariämmä, olisin varmasti nostanut ihan taistolaisena nyrkin ilman ja ulissut pontevasti jokamiehen oikeuksista ja muusta. Mutta. Sen sijaan purskahdin nauruun ja luikin niin sanotusti vittuun sieltä. Saalis mukanani! Jes!
Tänään on myös isin 57 vuotispäivä. Laura leipoi isille mustikkapiirakkaa ja me mentiin sitä vielä illalla syömään sitä mamin ja isin luo. Eemeli siitä ehti tietenkin napata palan ennen kuin kukaan ehti tehdä mitään. Niin luonnollista.
Isi on ihana ja se oli tänään iloinen.
Ja mulla on siniset sormet ja biljuuna hyttysenpuremaa, esim. otsassa ja perseessä. Niska myös on jumissa, mutta tulipahan poimittua! :)

keskiviikkona, heinäkuuta 26, 2006

Sitä paitsi tiedoks vaan, että ei ne vitun Pirkka -suolakeksit ole mitään hurskasta lähiruokaa! Valmistusmaa on Turkki!
http://www.plussa.com/?_tp=69,79&_sp=kaupat_ja_tuotteet/tuotehaku/pirkka_product_information.jsp&id=6410402007967

Ja tuskinpa Pirkka tonnikalakaan on mistään Saimaasta kalastettu!

AAaaarrgghhhhhh!!! (joskus valitettiin, kun en osta vitun lähiruokaa, eli Pirkkaa...)

Alkusanoiksi se, että tarkoitukseni ei ole loukata ketään seuraavalla mitä kirjoitan. Kaikki henkilöt joista saatan ohimennen mainita ovat minulle älyttömän rakkaita ja heidän erilaisuutensa verrattuna muhun itseeni on ainoastaan ihanaa ja tärkeeä. Niin ja joskus sit kans ärsyttävää. Tämä blogi on minun omia pikku höyryämisiäni ja jos jonkun puheillani saan näyttämään aasilta, niin varmasti vain itseni.

Sou enivei. Meidän yhen ystävän pikkuinen ihana poika täyttää pian vuoden. Poika on järkyttävän söpö ja aivan ihana terve pieni ukko. Se, kun joku saavuttaa kunnioitettavan yhden vuoden iän, on mielestäni iso syy juhlaan. Vaikka kaveri on pieni, kaveri varmaan arvoistaisi pikku lahjaa. Ei mitään rumaa muovista hökötystä tai mitään muuta kallista ja tyhmää. Mun tietääkseni yksivuotiaden mielestä, kun ne nyt vaan on niin ihania ja ennakkoluulottomia ja helposti ilostuvia, jopa täytetty lapanen, josta on tehty kämänen nukke on ihana ja mielikuvistusta herättävä. Olen itsekin sitä mieltä, että lapsella ei tarvitse olla liikaa leluja, eikä niitä tarvitse ostaa joka päivä. Mutta let's face it, juhla on juhla ja jos silloin ei saa lahjaa, joka ton ikäselle tietenkin on joku tavara (tuo kamala materia), on sydämetön ja pönttö.

Katsokaas kun. Oli sitten tuossa yhdellä ystävyksellä idea, että ei osteta pojalle lahjaa (kun se on materia ja krääsää ja epäekologista) vaan kerätään rahaa ja lähetetään se Afrikan lapsille. SIIS ANTEEKSI KUINKA??

Joo hyvää synttäriä ihana pieni poika, oot tosi kiva, mut et sä mitään lahjaa kyllä saa kun kato kun me lähetettiin se yksille toisille lapsille.

Pikkukaveri ei ehkä ymmärrä kauheesti lahjojen päälle (osaa se kai kuitenkin uudella lelulla leikkiä tai uutta vaatetta päällä pitää), mutta jotenkin luulen, että se ei myöskään kovasti arvosta tätä ihanan hurskasta elettä, joka tässä tapauksessa taitaisi olla suurempi lahja antajalle. Ihana sulka hyväntekeväisyyshattuun.

Hyväntekeväisyys on hyvä, TIETENKIN, en mä sillä. Mutta jos tämän niin kovan innostuksen olisi tiennyt, niin toki olisimme voineet lähettää kyseisen henkilön valmistujaislahjarahatkin (nuo saatanan mammonat, vaikka eihän hän varsinaisesti henkinen henkilö olekaan) suoraan Afrikkaan.

Hyväntekeväisyydelle on aika ja paikka. Sitä pitäisi harrastaa enemmän itse kunkin, mutta ei helvetti silloin kun toinen täyttää yksi vuotta ja siten samalla viedä pieneltä lapselta lahjanavaamisen iloa.

P.S: Lopettakaa kaikki ihmiset piereskeleminen heti! Se on hyvin hyvin epäekologista ja se tuhoaa otsonikerroksen!!!!
Tänään sain melko yllättävän, mutta hyvin voimakkaan raiviksen, kun ajattelin ihmisiä, joilla on pakkomielle pedatuista sängyistä. Siis sen kaltaisista ihmisistä, joiden elämänilo ja koko päivä ja kaikki mitä on, on kiinni siitä, että onko siinä sängyn päällä nyt se joku toinen peitto kuin se, jonka kanssa nukutaan. Siis näitähän ihmisiä on (keskuudessamme, apua) ja varmaan vielä vaikka kuinka paljon. Sängyn päällä pitää siis olla joku erillinen peitto nätisti laitettuna, jotta elämä pystyisi jatkumaan omissa pikku urissaan. Urissa, jotka niin tarmokkaasti ollaan uurrettu, sokeina kuin myyrät ja heikkoina kuin päästäiset. Mitä helvettiä? Kuinka ahdistavaa? Minkälaisia kaikkia ongelmia tässä takana onkaan jos niitä vain uskaltaisi lähteä kaivamaan. Ja onko vessanpöntön kansi kiinni? Onko hammastahnatuubissa korkki? Onko verhojen sauma suora? Onko tiskit nyt varmasti kaikki tiskattu? No ei vittu ole! Piruuttanikaan en elä niin! En varmaan suostu noihin ahdistuksiin mukaan. Hampaat kyllä harjaan ilman äitiä ja isiäkin, en syö karkkia kuin joskus, enkä edes hypi sängyllä. Mutta sänkyä en petaa. En kiusallanikaan! Muistaakseni mun ei kyllä ole kotona pienenäkään koskaan tarvinnut pedata sänkyä? Voihan sen oven laittaa kiinni jos lakanoiden, tyynyjen ja peittojen näkeminen ahditaa? (Nuo kamalat elementit!) Ei! Se ei riitä! Tuo tieto petaamattomasta sängystä tekee minut hulluksi! Se ajatus riivaa minua kuin kuusi demonia, ei, se ei anna rauhaa! Aaaaargh! Ampukaa minut!

Jaha jaha ja tämä tarina vedettiin sitten taas tyylinmukaisesti kovasti yli. Tsorge.

maanantaina, heinäkuuta 24, 2006


No moi!

Viiru on mies ja luultavasti täyttää loppukesästä vuoden, koska silloin talvella kun me se löydettiin niin se oli tosi pieni (joku 200g). Nyt se painaa varmaan joku +600g.

Eli silloin kun oli vielä kovia pakkasia, niin minä ja Eemeli löydettiin Viiru tästä ihan meidän läheltä. Tuure soitti eläinlääkärille, joka vahvisti käsityksemme, että hän on siili, joka on herännyt talvihorroksesta aivan liian aikaisin. Ja me sitte otettiin se meille hoitoon. Se asui meidän vessassa ja päivät se nukkui omassa laatikossa pyyheliinoihin kaivautuneena. Illat ja yöt se juoksenteli vessassa ja aamuisin sillä oli "aamuvuoro" eli silloin se kipitteli meidän alakerrassa. Kun tuli toukokuu, niin mä päästin sen takaisin luontoon, eli meidän rappusille. Toukokuussa ne siilit muutenki herää ja alkaa rapisteleen ja duunaileen omia siilijuttuja. Sit pariin päivään en nähny sitä ja yöt oli aika viileitä ja mä olin tosi surullinen, ku ajattelin, että Viirulle on käyny huonosti. Mä itkin ja ulvoin kotona ku mulla oli niin sitä ikävä. Ku se on niin kiva (vaikkakin vähän "vihuunen" ja sitäpaitsi se haisi ihan kastuneelle villalapaselle). Ja mä rukoilin, että taivaaisä pitäis siitä huolta. Ja sit yks ilta mä sen näin! Ja mä sanoin sille että "Hei Viiru!" ja se tunnisti mut ku se ei lähteny karkuun vaan haisteli muhun ja Eemeliin päin ja kuunteli kun mä kerroin sille, että kuinka kiva sitä on nähdä ja kuinka kovaa mulla on ollu sitä ikävä.

Ja nyt se käy tossa rappusilla syömässä melkein joka yö/ilta. Ja arvaa, kerran näin kun sillä oli naisseuraakin! Joku blondi mimmi (blondi, koska sillä naisella oli paljon vaaleammat piikit kuin Viirulla) ja ne kuule sitten teki sitä aikuistenjuttua.... Eli saattaapi olla, että tässä lähistöllä alkaa pian näkymään pikku-Viiruja!!

Viiru on kesy, mutta se on silti aika äksyilijä, eli ei ole kesyyntyny liikaa. Se kyllä kuuntelee mitä mulla on sanottavaa ja silloin kun se syö niin sitä voi vähän silittää.

Se syö pääasiassa kissanruokaa, mutta sille keltaa kaikki mitä jää yli multa, esim. juustonkannikat ja keitetty makarooni, banaanit, kurkku jne. Maitoa siileille ei saa antaa, vaikka niin ennen vanhaa tehtiinkin. Ne pallerot on laktoosi-intolerantteja.

Viiru on mulle tosi rakas ja kun oon nähny muita siilejä, niin oon tajunnu, että ne on kaikki ihan eri näköisiä. Viiru on aika pieni ja sillä on sellaset härkämäiset hartiat, sellanen jäärä se on. Ja sillä on aika isot hörökorvat verrattuna sen lajitovereihin. Niin ja mahtavat pulisonkikarvat!

Et sellanen se Viiru on! :)

lauantaina, heinäkuuta 22, 2006

Seven things to do before I die:

1. Olla äiti.
2. Löytää sielunrauha.
3. Kokea miltä tuntuu elää laskematta koko ajan riittääkö rahat.
4. Nähdä maailmaa.
5. Lukea määrätön määrä hyviä kirjoja.
6. Oppia puhumaan italiaa sujuvasti.
7. Olla hyvä aviovaimo.

Seven things I cannot do:

1. Olla kauan vihainen.
2. Olla puhelakossa.
3. Lopettaa kahvinjuontia.
4. Pitää meheviä juoruja sisälläni.
5. Tehdä kalaruokia.
6. Hypätä tyylikkäästi veteen.
7. Pitää tunteita sisälläni.

Seven things that attract me to my husband/boyfriend:

1. Mieletön yleistieto.
2. Kyky tuntea intohimoa asioihin.
3. Korkea paineensietokyky (sekä elämässä että parisuhteessa).
4. Ihana ulkomuoto (maha ja parta ja paras naama, iso mies).
5. Osaa puhua ihmisille, myös mun ystäville ja sukulaisille eikä ole mikään ällöttävä tuppisuu.
6. Positiivinen elämänasenne, joka auttaa mua omassa elämässäni niin paljon.
7. Osaa näyttää mulle helliä tunteitaan ja kertoa mulle kun näytän kauniilta.

Seven books that I love:

1. Kravun kääntöpiiri - Henry Miller
2. Alkeishiukkaset - Michel Houllebecq
3. Anaïs Ninin päiväkirjat - Anaïs Nin
4. Eläimet ja muu kotiväkeni - Gerald Durrell
5. Hiljaiseloa Clichyssä - Henry Miller
6. Foucaultin heiluri - Umberto Eco
7. Oman elämänsä sankari - John Irving

Seven things I say:

1. No voi vittu! (usein aamuisin)
2. Okra pokra.
3. Eemeli EI!
4. Jaahas, jaahas. (kun alistuu osaansa jonkun negatiivisen käänteen edessä)
5. Ai Hallikainen! (tavallaan kirosana)
6. Mitä tapahtuu elämässämme? (ihmettelyä kun kohtaa jotain hämmentävää)
7. Makee (täytesana kun puhuu esim. "siellä oli makee joku sata ihmistä")

Seven movies I've loved:

1. Blow Up - Erään suudelman jälkeen
2. Austin Powers elokuvat kaikki
3. Tyttö joka tiesi liikaa
4. Amelie
5. Pekka Töpöhäntä
6. Jumanji
7. Pulp Fiction


maanantaina, heinäkuuta 17, 2006

jos olisin lintu, räpiköisinkö öljyssä jossain?
jos susi umpihankien, ulvoisin kohta viimeistä kertaa.
jos olisin järvi, olisinko jo kasvanut umpeen?
jos vielä lapsi, minkä väristä taivasta katselisin?

sunnuntaina, heinäkuuta 16, 2006


Ja tämän tyynyn mä tein Ilarille. Se tykkäs siitä tosi kovaa ja halusi nukkua sen kanssa. Noi hunajapurkit on Maailman Vahvin Nalle -kankaasta, jonka ostin halvalla Mextrasta.

Tässä on kuva mun ensimmäisestä tekemiästäni tyynystä! Mun mielestä se on ihan hieno ja kiva, vaikka itse sanonkin!

Sitten mä tarvitsin tietenkin myös kankaita, että pääsisin toteuttamaan tätä outoa uutta tunnetta, jota epäilen vahvasti sellaiseksi inspiraatioksi. Suomessa kankaat näyttäisi olevan tylsiä, mauttomia ja vieläpä kalliita, mutta netin kautta voi tilata ihan suopeaan hintaa kauniita ja veikeitä kankaita. Ja mähän kato tilasin. En mitenkään erityisesti miettinyt sopiiko ne yhteen ja muuta tylsää, vaan valitsin ne, jotka ovat mun mielestä kauniita ja ihania!

Keväällä sain innostuksen. Sitä ennen olin pitänyt käsitöitä tekeviä ihmisiä, no, jotenkin vähän outoina. Varmaan siksi, kun en itse harrastanut moista. Kaverini Satu kuitenkin jaksoi hössöttää aiheesta niin paljon ja hartaasti, että huomasin jossain vaiheessa itsekin kiinnostuvani. Omeplukoneita on monen hintaisia ja jos ei halua jotain ihan paskaa niin ne kyllä maksaa. Mä löysin Hobby Hallista, suopealla osamaksulla hyvän ja kai aika edullisen Brother -merkkisen koneen jonka sitten tilasin aika äkkiä kun sen ajatuksen päähäni sain. Ja siinä se komeilee! Se on kiva kone ja osaa hyvin toimia yhteistyössä.