Painoin aamulla 65,1. Se on paljo joo, mutta se on vähemmän kuin esimerkiksi kuukausi sitten! Ja mulla tuli heti melkein hoikka olo ja tajusin, että jalatkaan ei oo väsyny nyt. Pahimmillaan painoin talvella 68 kiloa. Hyi saatana.

Testaa, oletko aikuinen. Ruksaa kohta, jos mainittu asia kuuluu elämääsi. Pisteiden yhteenlaskettu summa kertoo aikuisuutesi todellisen asteen.

( ) Aalto-maljakko/Oiva Toikan lintu +1
(+1) Bonus-kortti/Plussa-kortti +1
( ) Lauantaisauna (eli piste jos todellakin mieluummin valitset saunan kuin baari-illan) +1
( ) Tukisukkahousut/kalossit +1
(+1) Asun avoliitossa +1
( ) Olen naimisissa +2
( ) Olen eronnut +3
( ) Olen toista kertaa naimisissa +4
( -1) Minulla on kaukosuhde -1
( ) Asuntolaina +1
( ) Asun soluasunnossa -1
( ) Asun kommuunissa -2
( ) Asun vanhempien luona -3
( ) Minulla on lapsia (piste jokaisesta lapsesta)
(-1) Marsu/kani/hamsteri/gerbiili/rotta/muu harmiton pikku jyrsijä -1
(+1) Auto/vene/asuntovaunu (pluspiste jokaisesta PAITSI tuunatusta autosta MIINUSPISTE)( ) Skeittilauta -1
(+1) Kaasugrilli +1
(+1) Ompelukone +1
( ) Painepesuri +1
( ) Lehtipuhallin +1
( ) Tiedän, mikä biisi on listaykkösenä -1
(+1) Kävelysauvat +1
(+1) Käyntikortti +1
( ) Hassu kännykkälogo tai taustakuva -1
(+1) Jakkupuku/poplari +1
( ) Kirppiskuteet -1
( ) Superkalliit lenkkarit (jos lenkkarit ovat pääasialliset kenkäsi niin töissä kuin bileissäkin ja siis to-del-la trendikkäät!) -1
( ) Taiteilijan signeeraama grafiikanlehti +1
( ) Savonlinnan oopperajuhlat +1 (Yrityslipulla käymisestä +2)
( ) Rockfestarit viimeisen kahden vuoden sisällä -1
( +1) Luottokortti +1
( ) Opiskelijakortti -1
(+1) Joulukuusi/jouluvalot pihapensaassa +1 (jouluvalot parvekkeella nyt lasketaan:D)
( ) Tupakoin salaa vanhemmilta -1
(+1) Palaverit +1
( ) Pariskuntaillalliset +1
( ) Pyöräilykypärä +1
( ) Käytän pipoa sisällä -1
( ) Valmistan ruokaa pakastimeen +1
(+1) Sienestys/marjastus/metsästys jahtiporukassa/pilkkiminen/verkkokalastus +1 (Jos poimit viinimarjoja omasta pensaasta ja keität niistä mehua, saat kaksi pistettä.)
( ) Pidän heavymusiikista -1
( ) Heijastin +1
(-1) Tatuointi/lävistys -1 (Jos kuitenkin häpeät tatuointiasi tai olet jo luopunut lävistyksestäsi, saat pluspisteen.)
( ) Niska-selkäjumppa ym. hartiasärkyjen vähentämiseen tähtäävä liikunta +1
( ) Barhopping -1
(+1) Yritän luoda toimivaa ihmissuhdetta anoppiini +1
( ) Osallistun mielenosoituksiin -1 (Myös aktiivinen globalisaation vastustaminen ja eläinten oikeuksien puolustaminen lasketaan.)
( ) Eläkevakuutus +1 (Testamentin tekemisestä saat 2 pistettä.)
( ) Playstation -1 (Myös muut pelikonsolit ja tietokonepelit lasketaan, jos pelaat niillä aktiivisesti.)
(+1) Ylelliset elintarvikkeet +1
(-1) Irtokarkit itselle -1
( ) Pummaaminen -1 (Myös pummilla matkustaminen lasketaan. Jos olet viimeisen kahden vuoden aikana ottanut kapakasta laittomasti haltuusi tuoppeja, tuhkakuppeja, maljakoita, wc-paperia tai aterimia, saat myös miinuspisteen.)
(+1) Yli 10 euron viinit +1
( ) Maito ruokajuomana -1 (Pistesaaliisi vähenee myös iltakaakaosta.)
(+1) Vitamiinit +1
( ) Energiajuomat -1
( ) Vegaani -1
( ) Istutan kukkasipuleita +1
(+1) Asioin automarketissa (tarkoituksena ostaa koko viikon ruoat kerralla) +1
(+1) Ilta ilman seksiä voi silti olla onnistunut +1
(-1 ) Minulta on kysytty papereita viimeisen vuoden sisällä -1
( ) Muistan rippikouluisosteni nimet -1

Tulos 13 pojoo.

...ja sitten tulokset:
-0 Olet syntynyt eilen tai korkeintaan toissapäivänä ja aikuisuus häämöttää vielä kaukana: tylsänä, harmaana ja epätodellisena...
1-9 Olet nuoruutesi kukoistuksessa, mutta älä huoli: idealismi ja skeittilauta vaihtuvat tuota pikaa selluliittiin ja eläkevakuutukseen!
10-19 Olet paatunut aikuinen, mutta vaalit nuorekkuutesi rippeitä kuin kalleinta aarrettasi - mikä se onkin. Pysy juuri tuollaisena, älä ikinä muutu!
20- Olet aikuisuuden ruumiillistuma - kannattaisiko vähän löysätä kravattia/helminauhaa..?
************************

Meidän Laura sain maanantaina kello 4.48 tyttövauvan! Paino 3475g ja pituus 53 cm. Se on ihana ja söpö ja niin jännää ja kivaa kun se on tyttö. Sille voi ostaa pinnejä ja hattuja ja pampuloita ja sukkahousuja.

Uudet vaatteet, hammaslääkärillä käynti, stressittömyys ja ystävien seura teki ihmeitä. Tajusin juuri, että en koko viikonlopun aikana ajatellut olevani läski tai onneton. Mahtavaa! Kiitos HjaM edullisista vaatteista, Suomen valtio kunnallisesta hammashuollosta, Makuuni reilusta työpaikasta ja ihanat ystävät seurastanne. Haluaisin myös esittää nöyrimmän kiitollisuuteni mansikka light siideriä kohtaan.

Niin unohdin kertoa, että kävi ilmi, että marsulapset olivatkin poikia! He ovatkin Severi ja Hermanni. Pojat on kasvanu vahdilla ja hiljaisempi Hermanni (ex Onerva) on kanssa piristynyt todella ja on nykyään aivan yhtä villi kuin veljensä. Joka ikinen aamu joskus kuuden maissa alkaa isossa häkissä, jossa siis Irmeli ja pojat on ihan kauhee kilpajuoksu ja hyppiminen. Popcorni pomppuja, kilpajuoksua ja pukkihyppelyä. Sitä kestää joku vartti ja sit ne menee takas nukkumaan. Nyt Aapeli on erotettu perheestään koska Irmelillä pitäis olla tänä viikonloppuna kiima. Ja Aapeli on ihan kurjana. Se vaan kököttää eikä syö paljo ollenkaan. Se on mulle todella loukkaantunut. Viime lauantaina koko marsuperhe oli ulkona.

Hyvännäkösiä miehiä on Gary Oldman, Kevin Spacey, David Bowie, Gael Garcia Bernal (well that's no surprise) ja en mä keksi muita.

Marsulapset ovat syntyneet! Irmeli sai eilen helluntaina kaksi ihanaa pikkuista marsuvauvaa. Olin just siirtänyt Irmelin omaan häkkiin ja sanoin Tuurelle, että tänään ne poikaste tulee. Veikkasin kyllä ajankohdaksi iltaa. Sitten menin päiväunille ja Tuure makasi mun vieressä ja oli tietokoneella. Tuure sanoi, että Irmelin häkistä oli kuulunut pörisevää ääntä ja kun Tuure meni katsomaan oli molemmat poikaset jo syntyny. Tuure herätti mut heti. Toinen poikanen oli vielä sikiöpussissa ja näytti jotenkin epämääräiseltä ensisilmäyksellä. Aluksi epäilin, että se on kuollut, mutta sitten kun Irmeli sai syötyä kalvoa sen päältä se päästikin pari isoa vinkaisua. Toinen pikkuinen oli jo nuoltu puhtaaksi ja oli aivan asialla. Meni muutama minuutti niin se heikompi pikkunenkin vaikutti jo paljon paremmalta. Pian ne molemmat jo raapivat itseään ja niiden isoja korvia. Irmeli alkoi imettämään melkein heti.

Ne ovat mustia pikkuisia tyttöjä! He saivat nimekseen Orvokki ja Onerva. Orvokki, joka syntyi ensin on sileäkarvainen ja aivan kokonaan musta. Onerva, jolla oli vähän hankalampi startti on musta muuten, mutta etutassussa on valkoinen "sukka". Onervan turkki ei ole sileä, vaan hän on sellainen rusettimarsu, jolla on jakauksia ympäri turkkia.

Jos nyt neideistä vielä osaa jotain luonteista sanoa, niin Orvokki on vikkelämpi ja hektisempi ja ehkä arempi kun taas Onerva on hyvin rauhallinen ja aika kesynoloinen. Molemmat ovat kuitenkin kovia leikkimään. Tänään Onerva kiipesi Irmelin selkään ja istui siellä hetken ja mätkähti alas.

Aapeli on tällä hetkellä asumassa omassa häkissä, koska naismarsut tulevat kiimaan heti synnytyksen jälkeen. Kiima kestää noin päivän. Ja en tietenkään halua rasittaa Irmeliä uudella raskaudella joten siksi Aapeli saa nyt ainakin keskiviikkoon asti olla erillään vaikka se kyllä sitä kuikuttaakin vihaisena.

Irmeli on tosi hyvä äiti ja se hoitaa Orvokkia ja Onervaa tosi ahkerasti. On paljon mielenkiintosempaa katsella marsuliinien touhuja kun mitä tahansa elokuvaa.

Otsikko:
Vs: RE: Taviksen Ystäväkirja

Tämä on taviksen ystäväkirja Vastaa näihin kysymyksiin ja lähetä tuttavillesi sekä hänelle myös joka lähetti tämän sinulle niin saat ehkä tietää sellaista mitä et ole vielä tiennyt...?

1) Lottoatko?>
Joskus silloin tällöin kun on iso potti.

2) Lempiruokasi?>
Kaikenlaiset pastaruuat. Uus herkku on pasta frutti di mare, jota me nimitetään Tuuren kaa "merenroskapastaksi". Siin on simpukkaa, mustekalaa, surimia ja katkaparuja ja kermaa ja valkoviiniä ja kirsikkatomaatteja.

3) Sauvakäveletkö?>
En.

4) Onko sinulla lauantaisin saunavuoro?>
Ei. Enkä oikeen tajuu ku ihmiset saunoo kesällä kun on muutenki hiki.

5) Käytätkö bonuskortteja?>
Kyllä. Mulla on Plussa, S-Tili, YkkösBonus ja Finnair Plussa.

6) Katsotko lätkää tai formulaa?>
No vittu en todellakaan.

7) Kuvaile lempikotiasusi?>
Mulla on tällänen upee froteinen aamutakki joka on turkoosi ja jossa on sydämiä. Sit pitää olla tukkapanta ja lököhousut.

8) Ostatko tarjouksesta?>
Mielelläni.

9) Tiedätkö mitä maitolitra maksaa?>
Tavallinen jotain 0,80 e ja luomumaito joku 1e.

10) Käytätkö julkisia liikennevälineitä?>
Inhoan junaa, lennän mielummin.

11) Katsotko Kotikatua?>
No en.

12) Onko sinulla feikkimerkkituotteita?>
No ei tietenkään.

13) Laulatko karaokea?>
No en.

14) Onko sinulla IKEAn huonekaluja?>
On, sohva ja sänky.

15) Haetko Tallinnasta mäyräkoiria?>
No en.

16) Onko sinulla tikkataulua
No ei.

17) Juotko suodatinkahvia vai espressoa?>
Mä juon pikakahvia.

18) Onko kodissasi Aalto-maljakko?>
Sain lahjaksi sellasen ihan pienen, jossa voi pitää tuikkua.

19) Ostatko osamaksulla?>
Joo, auto ja läppäri on osamaksulla.

20) Onko sinulla vyölaukkua?>
Joskus pienenä oli, mut ei enää.

21) Oletko siirtynyt digiaikaan?>
Aikoja sitte.

22) Oletko tosi-tv:n ystävä?>
En varsinaisesti.

23) Lempieineksesi?>
Mä en oikeen tykkää mistään, mut se porkkanalaatikko on ihan jees.

24) Kuka teillä siivoaa?>
Se kumpi on kotona. Yleensä siis minä.

25) Juotko kuivia vai makeita viinejä?>
Molempia tilanteen mukaan. Ja miksi on muuten jotenki junttia juoda makeaa viiniä?

26) Onko kirjahyllyssäsi kirjoja vai koriste-esineitä?>
Läjäpäin kirjoja, joita en oo ees kaikkia viel lukenu.

27) Uskotko horoskooppeihin?>
Joo, mutta en mihkään Iltalehden omiin tai muihin höpöihin.

28) Kuinka usein teet ulkomaanmatkoja?>
Kerran vuodessa on ollut tahti jo aika kauan.

29) Tykkäätkö puutarhatontuista?>
Tietysti. Mut nää on vähä niinku se makea viini, et ihmiset on oppinu, et ne on muka jotenki tosi junttia.

30) Ostatko vaatteesi putiikista, marketista vai kirpputorilta?>
Postimyynnistä aika paljon ja sit ihan vaatekaupoista. Sit äskettäin löysin hyvän takin makee Anttilasta (!!??) mut ei saa kertoo kellekään.

31) Pidätkö laihdutuskuureja?>
Oon huomannu et mulla on usein "anorexia friday" eli en vaan jotenki saa perjantaisin syötyä mitään.

32) Oletko pitänyt Tupperware- tai PartyLite-kutsuja?>
En, mutta olen vieraillut molemmissa.

33) Käytätkö kaupan shampoota?>
Mulla on shampoiden ja naamarasvojen kans sama homma, et mulla pitää olla useampaa niin voin vaihdella. Se on hyväksi ja myös kivempaa.

34) Koska viimeksi lainasit kirjastosta?>
Kirjastot ei oikeen ole mun juttu, mut vähä aikaa sitte lainasin marsukirjoja.

35) Onko sinulla tekokukkia?>
Ei ole.

Tein testin, et mikä eläin olen osoittessa: http://www.nelonen.fi/hantapystyyn/luonnetesti.html.

Mä oon vittu kultakala (31%).

Olet rauhallinen tyyppi. Arvostat kaikkea kaunista ympärilläsi. Kaipaat elämää ympärillesi, mutta et päästä ketään liian lähelle itseäsi. Joku voisi pitää sinua kylmänä ja tunteettomana. Annat virran kuljettaa, etkä huoli huomisesta. Viihdyt myös luonnon rauhassa. Muut ihailevat kaunista ulkomuotoasi, mutta olet kovin vaatimaton.

Tää on jonkun toisen elämä, tai sit mun oma elämä, mut mä olen saanu vain sivuosan. Tää menee ihan hyvin ja mä varmaan jopa voitan parhaan naissivuosan palkinnon, mut silti. Voi näitä yksinäisiä juhlia ja yksinäisiä seuraavia päiviä. Ja tota harmaata kurjaa maailmaa ja kylmää ilmaa. Yhtä vitun haikeutta ja ikävää. Ja huomanna on aina ihan sama kun tänään, mut silti vaan odottaa et vaihtuispa jo vuorokausi kun ei mikään muukaan näytä vaihtuvan. Ja mä vihaan välähdyksiä paremmasta, kun heti tietää, että ne ei tuota mitään tulosta.

Jotain on tapahtumassa. Enkä mä oikein tiedä mitä se on. Mä katsoin tänään itteeni ohimennen peilistä ja katsoin oikein kunnolla silmiin ja mua katsoi takas jotenki vieras ihminen. Tai tuttu. En tiedä. Musta tuntui, että mä en oo pitkään aikaan katsonu itseäni sillä tavalla silmiin ja mä jotenkin oletin näyttäväni erilaiselta. Ja mulla tuli jotenkin vakava olo. Vaikka mä näytin vieraalta musta tuntui, että mä pitkästä aikaa näin itseni. Ja siksi kai näytin vieraalta kun en vaan enää muistanut miltä näytän. Ja jotenkin mä osaan yhtäkkiä keskittyä. Kun katsoin elokuvaa niin mä keskityin, eikä mun ajatukset harhaillu. Ja mä kuulin ulkona ku linnut lauloi. Kuulin jotenkin tosi hyvin; niitä lauloi vaikka kuinka monta ja mä pystyin keskittymään sekä yhteen ääneen kerralla että siihen kokonaisuuteen.
Olin Eemelin kanssa kävelyllä ja käveltiin Hovioikeudenpuistikko kolmosen ohi jossa mä ennen asuin. Ja mua jotenki kauhistutti kun mä en oikeen muista siitä ajasta mitään, vaikka siitä on vasta muutama vuosi. Se talo näytti ihan vieraalta ja mä en kerta kaikkiaan muistanu kertaakaan vieneeni roskia siellä asuessani. Tottakai olen vieny roskia mutta en vaan muista yhtään siitä mitään. Mä muistan, ettäs seillä oli kellarissa kerran kuollu lintu ja mä muistan, että takaovi teki sellaisen tietynlaisen tukahdetun pamauksen kun se meni kiinni. Ja mä muistan, että aina kun mä imuroin siellä niin ruma muovinen lattia nousi ylös reunoista. Ja siellä oli ihana kylpyamme ja niin pieni vessa. Olikohan mulla seilä koskaan maha kipeä? Nukuinko mä päiväunia? Teinkö mä ruokaa? En mä muista. Mä olin varmasti tosi köyhä, mutta en mä muista mitään siitä. Millaisia kenkiä mä silloin pidin? Varmaan superstareja? Kun mä vaalensin tukkaa niin missä mä istuin odottamassa, että se aine vaikuttaa? Olinko mä sama Salla? Pidinkö mä itsestäni? En mä muista.
Jotain on tapahtumassa mutta mä en oikeen tiedä mitä. Se ei ole mitään suurta, mutta se on jotain. Onko se vaan kevät?

Kotona taas. Kun lähdin Venetsiasta piti taas vähän itkeä kun tuntui haikealta ja siltä kun taas sydämestä napattais pieni pala pois. Ja tänään Prismassa kun näin tympeitä suomalaisia läskinaamoja niin tuli taas itku. Mutta on ihanaa olla kotona Eemelin ja Aapelin ja Irmelin luona. Viiru lähti maailmalle jo ja toivon sen voivan hyvin. On ihana myös nähdä Lauraa ja Jasua ja Ilaria ja Roopea ja mammaa tietenki kans. Mutta jotenki surullinen olo. Kaipaus ja haikeus. Ja alkavan arjen häämöttävä ahdistus. Eikä Tuure ole kotona vaikka haluisin olla sen kans. Huomenna on Ilarin kaverisynttärit ja maanantaina sukulaissynttärit ja mutpa on kutsuttu molemmille. :)

Hei elikkàs Ciao! Tànààn pààtin olla perusturisti ja kàydà ihan oikeasti katsomassa myòs nàhtàvyykisà, koska yleensà tapani tutustua Venetsiaan on ollut vain harhailla pààttòmàsti ilman karttaa ja katsoa mihin joudun. Ja se onkin ollut todella hyvà tapa! Aina on lòytynyt uusia kujia ja campoja.

Suuntasin matkani kohti Museo Fortunya joka sijaitsee San Marcon sestieressà eli kaupunginosassa, koska matkaoppaassa luvattiin, ettà siellà olisi esim vanhoja venetsialaisia pukuja. Otin Vaporeton ja vaikka ostinkin lipun, en ehtinyt leimata sità, vaan pààdyin matkustamaan jàniksenà (tai siis kaniinina kuten Tuurelle selitin innoissani puhelimessa!). Jàin pois San Angelon pysàkillà ja olin Venetsian osassa, jossa en ollut ennen kàynytkààn. Se oli rauhallinen ja kaunis. Kiersin pientà Campo San Benetoa ympàri varmaan viisi kertaa, ennen kuin lòysin Museo Fortunyn, joka oli ovelasti piilotettu yhdelle sisàpihalle. Mut voi harmi, se olikin suljettu!

Pààtin, et no mà meen sitte kàymààn Fondaco dei Turchissa, eli luonnontieteellisessà museossa. Se sijaitsee Santa Crocen kaupunginoassa ja menin sinne myòs Vaporetolla, koska piti siis ylittàà Canal Grande. Sitten kun mà lòysin sen niin meinasin vaipua aivan epàtoivoon, kun vaikutti siltà ettà sekin olis kiinni kun siellà oli ovi lukossa. Mutta siellà pitikin vaan koputtaa oveen niin pààsi sisààn ja ihan ilmaiseksi. Mutta koska on viimeksi kàynyt Wienissà luonnontieteellisessà museossa niin toi oli kyllà aika nolo museo! Siellà oli yksi akvaario ja yksi dinosauruksen luranko ja yksi jonku muinaisen megakokoisen alligaattorin luuranko. Eikà edes saanu ottaa kuvia. Oli se akvaario kyllà ihan makee kun siellà oli rapuja ja merisiilejà (piikikkàità palleroita) ja merimakkaroita (outoja pòtkylòità) ja toki ne luurangotki oli makeet, mut mulla meni siel joku 10 minuuttia ja olin valmis. :)

Sit katoin matkakirjasta, ettà siinà ihan làhekkà on sellainen paikka kuin Ca' Mocenigo. Ca on lyhenne sanasta casa. Joskus muinoin hassutelija/vauvailija doget kielsi muita sanomasta niiden megahienoja taloja palazzoiksi ku niden mielestà ainaostaan dogejen palatsi oli oikea palazzo ja muut oli vaan ca ei siis edes casa. :) No joka tapauksessa nàà Mocenigot oli yksi Venetsian vanhimmista ja mahtavimmista suvuista. Se perhe/suku tuotti seitsemàn dogea. Ja siis niden himassa mà kàvin. Se talo on rakennettu 1600-luvulla. Sisààn maksoi vain 4 euroa ja mun lisàksi siellà oli vain muutama ihminen. Siellà oli aivan mahtavia huoneita ja kaikkien huoneiden katot ja seinàt oli tàynnà maalauksia ja tauluja. Jopa perheen pikkuisesta pinserin nàkòisestà koirasta oli tehty muotokuva! Ja siellà oli vanhoja huonekaluja ja pukuja. Ihan mielettòmià kàsinkirjailtuja pukuja! Mutta ennen ihmiset on varmasti ollu lyhyempià kun ne oli niin pienià ne puvut. Silti huoneiden korkeus oli todella huima!

Sen jàlkeen kàvin veilà yhdessà kauniissa kirkossa, jonka nimi oli San Stae. Se on kirkko samannimisen Vaporetto pysàkin edessà ja siis Canal Granden reunalla. Sinne ei maksanut mitààn sisààn. Sen on entistànyt Pro Venetsia -sààtiò vuosina 1977-1978. Matkakirjassa lukee hassu yksityiskohta, ettà siellà kirkossa olis ollu (en kyllà nàhny) jonku Antonio Foscarinin muotokuva. Tàà kaveri mestattiin maanpetturuudesta 1622, mutta armahdettiin 1623.!

Sitten vaan istuin hetken sen San Staen kirkon edessà ja nautin kauniista ilmasta ja tuulesta joka kàvi. Sitten otin taas Vaporeton ja ajoin San Marcolle ja kàvelin sieltà Castelloon ja menin syòmààn melko fiiniin ristoranteen. Tilasin mustekalaa ja se oli sit hei mustaa! :) Mustekalan palat oli pikimustassa kstikkeessa ja reunoilla oli polentakakut. Vaikka se oli tosi kummalisen nàkòstà niin kyllà se vaan oli todella hyvàà! Oon syòny mustekalaa nyt erilailla laitettuna joka pàivà. Se on mun uus feivoritti. Sit làhin kàveleen hotellille pàin, mutta matkalla ostin kaksi kertaa kaksi palloiset jààtelòt. Ekaks jogurtti ja sitruuna ja sitte pistaasi ja banaani. Eilen sòin myòs kookos. Ne on kaikki tosi hyvià ja mietenki, et pakko syòdà lisàà kun en ole vielà osannu pààttàà et mikà maku on paras. ;)Sitte tulin hotellille ja vetàsin muutaman tunnin tupluurit. Nyt ajattelin làhteà taas harhailemaan ja varmaan haukkaan jotain pientà sitten jossain vaiheessa. Enkà ole vielà nyt kertaakaan juonu mun lempidrinkkià bellinià. Asia tàytynee korjata ensitilassa. :)

Hei! Terveisia Italiasta! Taalla on joku 20 astetta ollu lamminta tanaan paivalla ja vielakin on ihanan lammin mutta alkaa sopivasti viilenemaan. Taalla on niiiiiin kaunista, tietenkin. Ja pari kertaa on tullut kyyneleet silmiin kun oikein on vetanyt sieluunsa tata ihmeellista paikkaa. Ei tallasia paikkoja varmasti edes oikeasti ole olemassa. Kurjaa vaan ku jo Suomessa 5 paivaa sitten alkanut lieva mahatauti on vielakin paalla ja pienta lampoa. Mutta olen ihan hyvalla mielella ja nautin. Ja nythan olen lomalla joten saan myos nukkua ja maata. Ja ihanaa taalla ei ole ollut niin paljon allottavia Amerikkalaisia turisteja jotka on aina negatiivisia. On niitakin kylla ollu. Ihan oikeasti jokainen amerikalaisella rumalla murteella sanottu lause jonka oon kuullu on ollu jollain tavalla negatiivinen. Painuisivat nyt perseeseen. Tarvi tanne tulla. Ja oon menny hukkaan nyt jo ainakin 5 kertaa ja loytany uusia paikkoja. IHANAA! :)

Mä olen varmasti ehdolla 'Paskin lähimmäinen' -kilpailussa, mutta mun mielestä olis aika fine olla jonku aikaa tavoittamattomissa. Että esim. ei olis olemassa matkapuhelimia eikä sähköposteja eikä ovikelloja. Mä en ole mikään tärkeä ihminen, mä tiedän sen, enkä halua kuulostaa mulkulta ja itserakkaalta, mutta joskus on kyllä rankkaa olla "suosittu" ja "tärkeä" ja "help desc". Sen jälkeen kun mä olen voittanu monena vuonna peräkkäin sen 'Paskin lähimmäinen of the year' -palkinnon, mä voisin siirtyä eläkkeelle ja muuttua erakoksi. Sit mä olisin onnellisesti vanhus, joka on yksin ja jota kukaan ei muista. Ja herttijetuna kun mä nauttisin siitä. Oma rauha ja yksinäisyys ja yksinoleminen on maailman kauneimpia asioita.

Kamala juttu, mutta Viirulla oli vöyvösiä, elikkäs siilikirppuja. Mä huomasin, että se raapi itteensä koko ajan ja sit kurkkasin sen piikkien sekaan taskulampun kanssa. Ja voi hyi siellä vipelsi ötököitä! :/ Sellaisia kukkakärpäsen kokosia ja vähän näkösiäkin ja punaruskena värisiä. Netistä löysin tietoa, että ne on siilikirppuja ja useinmiten vaarattomia ihmisille ja muille eläimille. Ostin apteekista Frontline Vet nimistä kirppusumutusta ja käsittelin Viiru-paran sillä. Se oli pahan hajuista ja siinä oli alkoholia ja Viiru kuulosti niiden höyryjen takia hengästyneeltä vähän aikaa. Olin paniikissa. Ja sitä ainetta meni myös vahingossa Viirun silmiin vaikka yritin olla varovainen ja olin vielä enemmän paniikissa. Otin yhteyttä Englantiin Hedgehog Rescueen ja ne rauhoitteli mua, että kyllä se siitä ja neuvoivat huuhtelemaan Viirun silmiä vedellä. Pian niitä kirppuja jo tippuilikin kuolleena pois. Ja tuo lääke on sellaista, että se jotenkin imeytyy ihon rasvakerokseen ja vaikuttaa jonkun aikaa jätkikäteenkin. Nyt Viirun hengitys on normaalia ja silmätkin on jo ihan ok. Se englantilainen neuvoi, että siileille kannattaisi mielummin käyttää sellaista ulkoloishäätöä, joka sopii myös häkkilinnuille. Ne sopii parhaiten siis myös siileille. Mutta tuo Frontline sopii myös, vaikkakin saattaa olla haitallista varsinkin hengitykselle.

Täytyy myöntää että pelästyin niitä kirppuja tosi paljon ja tuli sellanen tosi kutiseva olo itelleki ja myönnän myös, että pikku sekunniksi tuli ajatus, että laitan Viirun takaisin ulos. Mutta sitten tajusin, että Viiru on mun kaveri ja se tarvitsee mua nyt entistä enemmän ja mä en saa olla itsekäs kun toisella on paha olla ja vaivoja.

Nyt Viiru jo söikin, että kyllä se varmaan on jo parantumaan päin. Raukka kun ne tyhmät ja oksettavat kirput varmaan vaivas sitä tosi paljon! Mä annoin sille ruuan mukana myös Axiluria ihan pari murua, että pääsis samalla eroon mahdollisista sisäloisista. Pitäähän Viiru nyt saada pelikuntoon toukokuuksi.

Arvatkaa, kuka on palannut elämääni? KYLLÄ! Viiru -siili! Se oli taas herännyt liian aikaisin talvihorroksesta, koska siililiinithän kuuluis herätä vasta joskus toukokuussa kun öisin ei ole enää pakkasta. Kun tänään tulin töistä ja kiersin Eemelin kanssa korttelin niin siinähän se tuttu kaveri kökötti meidän portin luona. Aivan ku se olis oikeesti odottanu mua. Ja se ei pelästyny eikä mitää ja mä vaan hihkasin et "Hei Viiru!!". Mä otin sen heti sisälle koska vielä on liaan kylmä Viirulaiselle. Se ei oikeen arastellu eikä mitään, aivan ku se ihan oikeesti muistais mut ja kyllä se varmasti muistaakin. Jostain oon lukenu, että siilit on oikeesti aika viisaita ja niillä on hyvä muisti. No nyt se siis asuu meillä taas toukokuuhun saakka. Se saa taas päivät nukkua ja yöt juosta ympäri vessaa. Mua vähän itketti kun mä löysin sen ku mä en loppukesästä enää nähny sitä, kun lopetin sen ruokkimisenkin melkeen kokonaan kun naapurin tätikin (eli Asterix -kissan äiti) ruokki sitä kans ja se alkoi näyttää jo aika pullealta. Ja mua sitten on hieman huolestuttanu, että mitä sille kuuluu ja onko se pärjänny elämässä. Mutta hyvinvoivalta se näytti. Ja siis olen 100% varma, että se on Viiru, koska sillä on vasemman "käden" "keskisormen" kynsi ainoa joka on väritön kun muut on mustia. Eli salettiin sama sälli. Mä olen niin iloinen kun se on taas täällä. Mä siitä tykkään vaikka se ei mikään kesy olekaan. Se on hieno siili. Paras varmasti.

Mä oon kipiä. Tiistai-iltaa tuli kylmä ja vähän kuumetta. Keskiviikko ja torstai olin töissä, koska aamuisin ei ollu kuumetta mutta tietenki se nousi aina töissä kun rehki. Perjantaina olin kotona sairaslomalla ja vaan nukuin koko päivän.

Sitä paitsi musta tuntuu että mua masentaa ja stressaa. Tuntuu, et vaikka kuinka yrittäis töissä parhaansa ja vaikka kuinka olis hyvä niin aina joku keksii jotain valittamista. Ja muuten tykkäis niin työstään, mutta aina on eräs joka jotenki vaan vie siitä ilon. Tuntuu, et jotenki saa olla ihan varpaillaan. Ja se on todella epäreilua. IKINÄ ei kiitosta mistään. Aina vaan jotain ihan kummallisia piikittelyjä ja huomautuksia.

Ja nyt mulla on likanen tukka ja mun koti on sotkunen kun oon niin kipee ja vittuuntunut. Pakko ryhdistäytyä. Yrittää olla ajattelematta. Mutta epäoikeudenmukaisuus on mulle niin kova pala, että sitä on todella vaikea olla ajattelematta.

Dii dii di dii, dii dii di diii! Tässä herra ja rouva Marsu, eli Aapeli ja hänen uusi tyttökaverinsa Irmeli! Irmeli muutti meille tänään Jalasjärveltä ja se on rotumarsu jonka oikea nimi on Mira's Indian Summer. Hän on sitten niin suloinen ja pieni ja hänen turkkinsa on ihan samettisen pehmeä. Aapeli oli ihan äijä ja alkoi heti sumuttaan mieshajua sen peffasta ja kukutti ja puputti todella miehekkäänä ja vonkas ja piiritti. Tällä hetkellä pariskunta asuu vielä erillään, vaikkakin naapureina. Sitten kun aika on kypsä muuttavat he yhteiseen kotiin ja saavat ehkä vauvoja.